maanantai 9. toukokuuta 2016

Tästä se lähtee!

Moikka tyypit! Tämä on tämän blogin ensimmäinen postaus, ja kai tässä olisi sitten oletettavaa kertoa hiukan siitä immeisestä joka täällä kirjoittelee. 

Olen siis 25 -vuotias nainen Itä-Suomesta ja elelen aviomieheni ja tyttäreni kanssa ihan tavallista perhe-elämää. Olen hiljattain alkanut kiinnostua neulomisesta. Syksyllä se alkoi, kun tein monet monituiset villasukat. Sitten kyllästyin ainaisiin villasukkiin. Keksin että voihan sitä muutakin neuloa kun niitä himpuran sukkia. Ja siitä alkoi huivihulluus joka on kestänyt tähän päivään asti. Kolmas huivi kuukauden sisään jo puikolla. 

Neulojana olen hyvin kärsimätön. Jos työ on liian pitkä, tai tylsä, jää se aika varmasti tekemättä. Päätyy sinne UFO-koriin (opin tämän termin eilen). Mutta onneksi siellä ufokorissa on miljoona muuta työtä lohduttamassa toisiaan. Ainakin niitä keskeneräisiä sukkia, tyttärelle villapaita, lapaset, reaverse sukalle pitäs pari pierasta kuhan löytää inspiksen ym. Mutta neulominenhan on hyvä tapa kehittää tätä kärsivällisyyttä, eiks niin?? (äitiyden ohella...) 

Olen siis vasta-alkaja. Tai semmonen entinen silloin tällöin -neuloja. Sukkia enimmäkseen tehnyt. Lapasiakin joskus. Yleensä se on se fiilis tullut syksyllä, ja heti joulun jälkeen lopahtanut. Nyt taisi tulla jäädäkseen. En tunne hienoja laatulankoja, en osaa nimetä muutaman tunnetuimman valmistajan lisäksi yhtäkään lankamerkkiä, en tunne neulesanastoa kovin hyvin, en omista yhtäkään silmukkamerkkiä (kyhäilen omia mistä milloinkin), minulla ei ole kaikkia kokoja kaikista puikoista, en tiedä mistä langasta kannattaa mikäkin työ tehdä joten joskus saattaa käydä valmiiden töiden kanssa hassusti, kun lanka on ollut epäsopiva. Mutta liityin facebookissa neulonta -ryhmään, jossa olen ihastellut muiden töitä ja saanut valtavasti inspiraatiota töihin. Unelmissa on joskus olla neuletöiden kanssa niin kärsivällinen jotta saisin itselleni ja perheelleni neulottua upeita villapaitoja, torkkupeittoja yms.

Lankakokemukseni rajoittuvat Novitan lankoihin, ihan vain siksi koska niitä saa helposti prismasta tai citymarketissa siellä käydessäni. Olen kyllä katsellut nettikaupoista ihania merinovillaisia vyyhtejä (huiveihin), ja kauhistellut niiden hintoja. Moni on kuitenkin ollut sitä mieltä että ovat hintansa väärtejä joten eiköhän semmonenkin vyyhti kohta pääse kotiin hypisteltäväksi. Ja kerittäväksi? en ole koskaan kerinyt vyyhdissä olevaa lankaa. Kerta se on ensimmäinenkin. 

Novitan langoista vielä, että Novitaknitsiltä lähti tilaus tulemaan tätä osoitetta kohti. Kävin eilen illalla muuten vain tsekkailemassa lankatietoutta sieltä, ja huomasin että siellä oli hurjan paljon lankoja alennuksessa! Lopulta niitä näpyttelin ostoskoriin ja maksoin puolet siitä mitä olisin niistä normaalisti maksanut! Nytpä on sitten ainakin jotain mitä odottaa.

Pitkään minä tätä blogia mietin. Mietin ja mietin. Entäs jos en saa sinne kirjoitettua? Entäs jos mielenkiinto neulomiseen lopahtaa? Entäs jos en saa tekstiä kun kerran kuukaudessa? Entäs jos entäs jos...  Tänään sen sitten ilmoille putskautin. Ajattelin että mitä minä tässä nyt häviän. Jos en tule tätä kirjoittaneeksi kun tämän yhden ainoan postauksen, niin uskoisin että tämä maapallo on pahempiakin katastrofeja kohdannut. Omaksi ilokseni tätä kirjoittelen, jää jonnekin muisto omista töistä. Kiva sitten tätä kautta muistella omaa kehistystä neulojana. Varmasti tänne eksyy postauksia ihan arjen kuulumisistakin. Jos tämä blogi näkee päivänvaloa vielä vuosienkin päästä, niin aivan varmasti sitä kehistystä ja tietotaitoa on kerttynyt. Tai ainakin niin voisi luulla. :D 

Lopuksi vielä pakollinen villasukkakuva. Nämä ovat viimesyksyltä. Katselin pitkään LANKAHELVETIN instagram sivuilla ja blogissakin ilmestyi näitä ja tein kans. Kyseisen blogin sivuilta taisin ohjeenkin näihin saada. Nyt jos tekisin nämä, sulkisin tuon palmikon vielä tuolla kärkikavennuksissa, vähän hassusti jäi auki tuo. Lankahan on arvattavasti Novitan seiskaveikkaa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti