Keväthuumaa!

Huivihulluuden keskellä on kiva välillä neuloa sukkiakin, vaikka sukkiin aiemmin kyllästyinkin. Eipähän siinä enää ollut mitään tehtävissä kun kaupassa asoidessa huomasin ihanan turkoosin nallekerän loistavan lankaostastolta. Se oli saatava ja sukat siitä tehtävä. 

Näitten sukkien kanssa oli vähän painimista. Tai niiden aloittamisessa. Internetin ihmeellistä maailmaa selaillessani ja sukkamalleja miettiessäni törmäsin Tiina Kuun sukkiin Ravelryssa. Ja olin myyty. 

Ihastuin heti tähän keväthuuma malliin, mutta kun luin sen ohjeen, hylkäsin suunnitelman koska en ymmärtänyt mitään mitä luin. Nämä aloitettiin kärjestä sellaisella tekniikalla jota en ole koskaan tehnyt. Kantapääkin vaikutti vaikealta. Enkä oo koskaan tehny sukkia pyöröpuikoilla. Katsoin sitten Tiina Kuulta toisen mallin, Oi-ihana-toukokuu, ja aloitin niitä. Koko ajan niitä neuloessani takaraivossa jyskytti harmitus niistä keväthuumista. Ne olisin halunnut tehdä. Hitsi kun en osaa. Voihan pylly. Neulominen loppui siihen ajatukseen, kun tajusin että oi-ihana-toukokuut olisivat kauniimmat keväänvihreästä langasta. Mitäpä niitä väkisin kitkuttamaan :D neulomisesta pitää nauttia.

Purin siis aikaansaannokseni lievästi kärttyisenä. Tartuin härkää palloista, ja tulostin keväthuuman ohjeen. Youtuben opetusvideoiden avulla sain kun sainkin muutaman yrityksen jälkeen sukan aloitettua oikein.

Näihin sukkiin palmikko tehtiin ilman palmikkopuikkoa, koska tässä tarvitsi kiepauttaa vain kaksi silmukkaa keskenään. Aaaa mikä ihana helpotus, koska palmikoiden tekeminen puikkojen avulla on jotenkin kamalan työlästä. 

Kantapäähän päästyäni olikin sitten toinen tenkkapoo. Youtube auttoi tähänkin vaivaan. Ja kuinka ihana se onkaan! ja niin mukava jalassa! Tykkään!

Näiden kanssa ei edes tullut sitä kuuluisaa toisen sukan syndroomaa, joka minulle tulee lähes kaikkien sukkien kanssa. Voisin tehdä yksinäisistä parittomista sukista ihan oman postauksen. :D

Ja sitten niitä kuvia ennenkuin kerkiän lörpöttää lisää: 

Kantapäistä oli tosi vaikea saada kuvaa, mutta niissä kulkee sivuilla molemmin puolin tuommoinen kaunis palmikko! 

Sukat: Tiina Kuu, keväthuuma

Ohje: ravelrystä

Lanka: Novita Nalle - turkoosi

Yksi kerä riitti, ylikin jäi

Puikot: 2,5 pyöröt 

Voi hitsinvitsi, mikä fiilis! Opin niin paljon uutta näitten sukkien kanssa! Tuon aloituksen, kantapään, palmikot ilman ekstrapuikkoa, uudenlaisen päättelytavan ja sukan neulomisen pyöröpuikoilla! Ihan huippua oppia uutta! :D jes jes!

Suunnitteilla on seuraavaksi jotain kivaa näistä langoista:

Aivan! ja unohdimpa mainita että instagramissa minut löytää nimimerkillä haiku3s!

Antarktis!

Eilen sain vihdoin pingotettua jo aiemmin valmistuneen Antarktis huivini! Pidän siitä todella paljon! Siitä tuli niin ilmava ja kevyt!

 Koska ulkona ei ollut kovin kuvauksellinen keli, täytyi kuvat ottaa sisällä. 

Olen kauhean ujo näyttämään naamaani täällä, niin nämä kuvat on rajattu nyt niin ettei se näy. Tuo kauheaakin hirveämpi ikivanha ja nukkainen toppi kyllä näkyy. Ai että. Ei sitä aina jaksa kotonaan ykkösissä pällistellä. :D 

Huivimalli: Janina Kallion Antarktis

Ohje: ravelrystä, maksullinen

Lanka: teetee helmi 100% superwash merinovilla, väri 0349

Lankamenekki: pikkase päälle 100g (päättelykierrokselle joutui korkkaamaan uuden kerän)

Puikot 3,5 (muistaakseni)

Siis, huivejahan on tosi kiva tehdä, mutta tämä oli neljäs huivini putkeen. Tänään sain valmiiksi vaiheeksi sukat! Niistä tuli aivan ihanat! Niistä seuraavalla kerralla. 

Ihana Tailwind

Sain viimeviikolla valmiiksi tailwind huivini, joka on kolmas valmistunut huivini kevään aikana. Huivejahan ei koskaan voi olla liikaa! (Lisäksi olen antanut yhden lahjaksi)

Kissankutale se kiinnostui huivista samalla sekunnilla kun sen matolle lätkäisin. Toki kuvauksellisempiakin paikkoja olisi ollut, mutta joskus laiskamato iskee ja puree persauksiin. Silloin sitä sortuu siihen "ei-oo-niin-justiinsa -ajatteluun". 

Huivin ohje löytyy ilmaiseksi ravelrysta. Lankana miulla oli Novitan cotton linen noissa ihanissa väreissä! Varasin työhön kaks kerää kutakin lankaa, ja tuo harmaa loppui kesken, muita jäi jäljelle. Mutta ihan mukavan iso tuosta tuli. 

Huivin päättely oli hidasta ja työlästä. Ja miulla se meni ilmeisesti liian tiukalle, koska se kiertää työtä rullalle tuosta keskeltä alhaalta. En tiedä joudunko vielä purkamaan tuon päättelyn ja tekemään uudelleen. Ei kyllä enää jaksaisi. :D

Visiitti lankakaupassa

Tein tänään ensimmäisen visiittini paikalliseen lankakauppaan ja sieltä lähti muutama kerä mukaan. 

Ihanaa vihreää merinovillaista teetee helmiä, ja kirjavan sinivihreää Langin jawoll magicia. Langat olivat tänään 20 % alennuksessa joten osasin hyvänä päivänä olla liikenteessä! 

Olin kyllä niin pihalla siellä kaupassa ku olla ja voi. Pönötin paikallani ja mietin mihin olin tullut. Kysäsin vähän myyjältä apua ja nämä langat kotiutuivat. :) 

Arvatkaa kiinnostaako enää rotan pyllyn vertaakaan tehdä tuota jo aloitettua työtä loppuun.. pakko aloittaa näistä langoista joku projekti ja heti! :D

Tästä se lähtee!

Moikka tyypit! Tämä on tämän blogin ensimmäinen postaus, ja kai tässä olisi sitten oletettavaa kertoa hiukan siitä immeisestä joka täällä kirjoittelee. 

Olen siis 25 -vuotias nainen Itä-Suomesta ja elelen aviomieheni ja tyttäreni kanssa ihan tavallista perhe-elämää. Olen hiljattain alkanut kiinnostua neulomisesta. Syksyllä se alkoi, kun tein monet monituiset villasukat. Sitten kyllästyin ainaisiin villasukkiin. Keksin että voihan sitä muutakin neuloa kun niitä himpuran sukkia. Ja siitä alkoi huivihulluus joka on kestänyt tähän päivään asti. Kolmas huivi kuukauden sisään jo puikolla. 

Neulojana olen hyvin kärsimätön. Jos työ on liian pitkä, tai tylsä, jää se aika varmasti tekemättä. Päätyy sinne UFO-koriin (opin tämän termin eilen). Mutta onneksi siellä ufokorissa on miljoona muuta työtä lohduttamassa toisiaan. Ainakin niitä keskeneräisiä sukkia, tyttärelle villapaita, lapaset, reaverse sukalle pitäs pari pierasta kuhan löytää inspiksen ym. Mutta neulominenhan on hyvä tapa kehittää tätä kärsivällisyyttä, eiks niin?? (äitiyden ohella...) 

Olen siis vasta-alkaja. Tai semmonen entinen silloin tällöin -neuloja. Sukkia enimmäkseen tehnyt. Lapasiakin joskus. Yleensä se on se fiilis tullut syksyllä, ja heti joulun jälkeen lopahtanut. Nyt taisi tulla jäädäkseen. En tunne hienoja laatulankoja, en osaa nimetä muutaman tunnetuimman valmistajan lisäksi yhtäkään lankamerkkiä, en tunne neulesanastoa kovin hyvin, en omista yhtäkään silmukkamerkkiä (kyhäilen omia mistä milloinkin), minulla ei ole kaikkia kokoja kaikista puikoista, en tiedä mistä langasta kannattaa mikäkin työ tehdä joten joskus saattaa käydä valmiiden töiden kanssa hassusti, kun lanka on ollut epäsopiva. Mutta liityin facebookissa neulonta -ryhmään, jossa olen ihastellut muiden töitä ja saanut valtavasti inspiraatiota töihin. Unelmissa on joskus olla neuletöiden kanssa niin kärsivällinen jotta saisin itselleni ja perheelleni neulottua upeita villapaitoja, torkkupeittoja yms.

Lankakokemukseni rajoittuvat Novitan lankoihin, ihan vain siksi koska niitä saa helposti prismasta tai citymarketissa siellä käydessäni. Olen kyllä katsellut nettikaupoista ihania merinovillaisia vyyhtejä (huiveihin), ja kauhistellut niiden hintoja. Moni on kuitenkin ollut sitä mieltä että ovat hintansa väärtejä joten eiköhän semmonenkin vyyhti kohta pääse kotiin hypisteltäväksi. Ja kerittäväksi? en ole koskaan kerinyt vyyhdissä olevaa lankaa. Kerta se on ensimmäinenkin. 

Novitan langoista vielä, että Novitaknitsiltä lähti tilaus tulemaan tätä osoitetta kohti. Kävin eilen illalla muuten vain tsekkailemassa lankatietoutta sieltä, ja huomasin että siellä oli hurjan paljon lankoja alennuksessa! Lopulta niitä näpyttelin ostoskoriin ja maksoin puolet siitä mitä olisin niistä normaalisti maksanut! Nytpä on sitten ainakin jotain mitä odottaa.

Pitkään minä tätä blogia mietin. Mietin ja mietin. Entäs jos en saa sinne kirjoitettua? Entäs jos mielenkiinto neulomiseen lopahtaa? Entäs jos en saa tekstiä kun kerran kuukaudessa? Entäs jos entäs jos...  Tänään sen sitten ilmoille putskautin. Ajattelin että mitä minä tässä nyt häviän. Jos en tule tätä kirjoittaneeksi kun tämän yhden ainoan postauksen, niin uskoisin että tämä maapallo on pahempiakin katastrofeja kohdannut. Omaksi ilokseni tätä kirjoittelen, jää jonnekin muisto omista töistä. Kiva sitten tätä kautta muistella omaa kehistystä neulojana. Varmasti tänne eksyy postauksia ihan arjen kuulumisistakin. Jos tämä blogi näkee päivänvaloa vielä vuosienkin päästä, niin aivan varmasti sitä kehistystä ja tietotaitoa on kerttynyt. Tai ainakin niin voisi luulla. :D 

Lopuksi vielä pakollinen villasukkakuva. Nämä ovat viimesyksyltä. Katselin pitkään LANKAHELVETIN instagram sivuilla ja blogissakin ilmestyi näitä ja tein kans. Kyseisen blogin sivuilta taisin ohjeenkin näihin saada. Nyt jos tekisin nämä, sulkisin tuon palmikon vielä tuolla kärkikavennuksissa, vähän hassusti jäi auki tuo. Lankahan on arvattavasti Novitan seiskaveikkaa :)